Hohhoijjaa. 3tuntia unta takana, pienoinen, ei nyt kuitenkaan vielä järin suuri, flunssa pääs iskemään, tai sitten mä olen nukkunut hiukkasen liian vähän.
Tämäkin päivä täytyisi silti viedä kunnialla läpi... Mitenkäs se meinaa onnistua? :D
Varmaankin kahvia naamatauluun ja yritetään parasta...

Sossu kävi eilen vähän juttelemassa että oisko mulla tukitoimille tarvetta, terapiaa ja perhetyötä, jälleen kerran ois luvassa, Voi ei!
Ei se perhetyö ole tällähetkellä niin iso asia, vaan se terapia hiukkasen pelottaa että mitäs sitten kun ne menneisyyden haamut taas päästetään valloilleen?
ja miksi ihmeessä se pitäisi nyt tehdä? Eihän mulla yksinkertaisesti ole puhuttavaa käsitellyistä asioista. Toisaalta taas sitä miettii, että miksi en käsittelisi niitä lisää, mutta pahentaako se sitten taas mun oloa? kuinka se vaikuttaisi mun lapsiin...
No anyway, mulla on perjantaihin asti aikaa vielä miettiä...
Perhetyötäkään en oikeen ymmärrä että mikä se idea oikein on, maaliskuussa se lopetettiin kun Daniel syntyi ja nyt se alotettaisiin uudestaan, vaan ja ainoastaan sen takia että mun exä oli mua kohtaan väkivaltainen? (Tämä exä ei siis ole Danin isä vaan ennen sitä ollut mies) Sen takiahan ne aiemmin kävi täällä kun se suhde oli päättynyt ja nyt täytyisi sitten aloittaa taas??
Kummaa touhua, vittumaista paskaa jos niin saa sanoa. En aina oikein tiedä mitä tehdä, mutta uskon vahvasti siihen että asioilla on tapana järjestyä.

Nooh, jatketaan harjoituksia taas.