Huoh! Nyt on sossulat käyneet kotosalla ja kieltämättä olo on aika paljon helpottunut, kun tiedän etten mä ole yksin asioiden kanssa.
Päätinpä sitten ruveta siihen terapiaan, saas nyt nähdä, onhan se tuttua puuhaa mulle jo nuoruudesta, pelottaa vaan ajatella edelleen että mitä kun päästän menneisyyden haamut esiin, vanhat arvet avataan, ei tuu olemaan helppoa.
No mutta, kyllä tästä ehkä taas selvitään...

Terapiaan tietenkin menen siksi että exä oli vähän tai ei aina niin vähääkään väkivaltainen ja tietenkin omien lasten kautta on noussut esiin vanha raiskaus-kokemus...
Pelottaa ajatella jos joskus omille lapsille kävisi samoin kuin itelleni :(
En kuitenkaan halua jäädä tähän asiaan rypemään sen enempää, vaikka se pahalta, pelottavalta ja ahdistavalta aina välillä tuntuukin.
Positiivisella asenteella kun olen oppinut kuitenkin eteenpäin menemään, jättämään asiat syrjään aina lasten ollessa läsnä.
Mun onni että päivisin riittää tekemistä ja iltaisin sammuu aikas nopeasti petiin :D
Vaikkakin, tänä yönä on unta takana huikeat 2tuntia, johtuen jännityksestä tämän aamuiseen liittyen.

Elisa on Danin isukin kanssa tällä hetkellä puistossa ja itse olen Danielin kanssa kotona, tuossa tuo äidin pieni mato mönkii eteenpäin ja tutkii mun uutta hienoa pinkin väristä kansiota ja näyttäis näköjään uimarengaskin päästä mukaan leikkiin :D

Voikun osaisin ymmärtää kaiken sen mitä omassa päässäni tällä hetkellä liikkuu, on jotenkin niin kummallinen olo... Voisi varmaan johtua siitä että ei ole helpoimmasta päästä nämäkään asiat mitkä tänään nostettiin esille, onneksi kuitenkin sossut olivat sitä mieltä että olen vastuullinen ja hyvä äiti, joka varmasti pitää huolen että arki sujuu. Hyvä näin!

Elämää eteenpäin, kahvia ja tupakkaa naamatauluun ja koitetaan jälleen kerran selvitä. Tää on kai vaan rankempaa aikaa, ennen kuin alkaa taas hyvä jakso.
Elämäähän tää vain on, eikä ainakaan pääse perskules tulemaan tylsää :D Päivemmällä saunaan mun pienen prinsessani kanssa :) on sekin vaan niin ihana tullessaan äidin syliin kenkäraivareiden jälkee hakemaan lohtua <3 niin nää kengät on jostain syystä sellainen asia että ne menee aina vääriin jalkoihin tai sitten ei ollenkaan ja sekös Elisaa sitten ärsyttää ja kengät lentää kovaa pois :D Tullut varmaan temperamentti äidin puolelta :D (muistan kun itsekin aina suutuin pienimmästäkin asiasta, tosin teen sitä vieläkin)

Hyviä päivänjatkoja! ja muistaakseen joku sanonta meni näin: Päivä ilman hymyä, on yksi kadotettu päivä eli siis leveä virne naamalle ja menoksi :D